Historia

Historiikki

Kirjoittanut Bror Ahlstrand vuonna 1995

Kokkolanseudun eläinsuojeluyhdistys on perustettu jo sata vuotta sitten, silloin tosin nimellä Gamlakarleby djurskyddsförening. Toimiluvan on myöntänyt Vaasan läänin kuvernööri W.Schaumann ja yhdistyksen tehtävät ovat jo alusta pitäen olleet kutakuinkin nykyisenlaiset: vastustaa kaikenlaista eläinrääkkäystä ja tehdä valistustyötä yrittämällä vaikuttaa eläintenhoidon huolellisuuteen sekä eläinten lempeämpään kohteluun. Tarkoituksena oli myöskin herättää ihmisten mielenkiinto eläinsuojelua kohtaan ja saada ihmiset huomaamaan, ettei eläimeltä voi vaatia liikaa, sitä ei saa hoitaa huonosti eli se ei saa kärsiä nälästä, janosta eikä yleensäkään puutteellisesta hoidosta. Jo silloin vaadittiin myös kiinnittämään huomiota eläimen kivuttomaan lopettamiseen.

Ensimmäiset merkinnät yhdistyksen toiminnasta ovat 14. helmikuuta 1895. Ensimmäinen vuosikokous on pidetty 29.5.1895. Vuosikokouspöytäkirjassa todetaan, että yhdistykseen on liittynyt 161 jäsentä, joten tarvetta toiminnan aloittamiseen oli selvästikin ollut.

Kaupunki on omalta osaltaan ollut mukana jo alusta asti, sillä ensimmäisen toimintavuoden aikana valtuusto päätti tukea yhdistyksen toimintaa yhteensä 300 markalla. Yksi ensimmäisiä hankintoja oli hevonen, jonka hallitus hankki tilikirjan mukaan 10 markalla.

Yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi J.F. Sandelin ja toiminta oli aluksi ruotsinkielellä tapahtuvaa, tosin jäsenistössä oli joitakin suomenkielisiäkin. Pöytäkirjat eivät valitetavasti kata yhdistyksen koko 100-vuotista toimikautta, sota-ajat ovat luonnollisesti vaikuttaneet kirjanpidon säilymiseen jälkipolville niin kuin yhdistyksen toimintaankin,

Viimeinen ruotsinkielinen pöytäkirja on päivätty 3.6.1948 ja siinä todetaan, että yhdistyksen nimeksi on muutettu Gamlakarlebynejdens djurskyddsförening, suomeksi Kokkolanseudun eläinsuojeluyhdistys ja toiminta-alue laajenee kattamaan ympäristönkin kunnat. Pöytäkirjassa todetaan myös, että yhdistyksen on kyettävä vastaamaan nykyajan vaatimuksiin.

Paitsi valistustyötä on yhdistys jo 1940-luvulta asti harjoittanut myös valvontaa eläinsuojeluvalvojien toimesta. Ensimmäinen valvoja oli Arvid Carlsson ja hänen jälkeensä tuli mukaan eläinsuojelupoliisin valtuuksilla Lauri Haapa. Pitkäaikainen puheenjohtaja Lauri Haapa kutsui vuonna 1949 Pekka Anttosen yhdistyksen hevosasiantuntijaksi ja myöhemmin hänestä tuli Suomen eläinsuojeluyhdistyksen valvoja, ja hän jatkaa työtään tänäkin päivänä. Valvontatyötä ovat tehneet myös Kauno Pallaspuro ja eläinsuojelupoliisi Veli Saunamäki.

Tänä päivänä valvojina toimivat Hans Höglund, Risto Kyngäs, Tarja Lagström ja Emil Rintala. Valvontatehtävää yhdistys on hoitanut muiden viranomaisten kanssa yhteistyössä. Yhteistyö on ollut toimivaa ja läheistä poliisin, terveysviranomaisten ja eläinlääkäreiden sekä Suomen eläinsuojeluyhdistyksen ja muiden eläinsuojeluyhdistysten kanssa.

Vuosi 1967 oli tärkeä vuosi yhdistykselle. Silloin havaittiin, että lemmikkieläinten määrä kaupungissa on siinä määrin lisääntynyt, että tarvitaan sopiva paikka, johon kaupunkilaisten lemmikit voidaan haudata. Yhdistyksen anomuksesta kaupunki antoi käyttöömme tietyn alueen hautausmaan perustamiseksi ja ensimmäinen hautaus tapahtui vuonna 1967. Nykyään hautausmaalle on haudattu noin 1000 eläintä ja syksyiset sekä keväiset siivoustalkoot yhdistävät eläinten ystäviä.

Valistustyö on aina muodostanut tärkeän osan yhdistyksen toiminnasta. Tietoa eläinten asianmukaisesta hoidosta on jaettu kouluissa ja lastentarhoissa sekä erilaisissa tilaisuuksissa, joissa eläimiä on mukana, esimerkiksi kissa- ja koiranäyttelyissä, raveissa, hevostalleilla.

Eläinten viikolla on haluttu näkyä katukuvassa jokavuotisen eläinten marssin muodossa ja koululaiset ovat saaneet osallistua kirjoitus- ja piirustuskilpailuihin.

Yhdistys on järjestänyt myös lemmikkieläinnäyttelyitä, nuoriso- ja jäseniltoja sekä alueellisen yhteistapaamisen. Nykyään tärkeää on koettaa näkyä tiedoitusvälineissä ja saada sitä kautta huomiota eläinten asialle. Lopuksi voisi todeta vuoden 1948 pöytäkirjan sanoin, että yhdistyksen on kyettävä vastaamaan nykyajan vaatimuksiin. Toimintatavat voivat muuttua, mutta keskeisenä toiminta-ajatuksena on alusta asti ollut eläimen hyvinvointi ja asianmukainen kohtelu.

Kiitokset kaikille eläinsuojelutyöhön osallistuneille!